Olipa tasokasta ja voimallista teatteria. Suorastaan iso kokemus! Kiitos koko työryhmälle. Tuntui lahjalta.

Näytelmä oli ajatuksia herättävä ja toi hienosti esille mitä sota voi merkitä yksilölle. Varjot seinillä toivottavat näytelmään huikean elementin. Musiikki ja äänet olivat hienosti toteutettu ja miten hyvin ne oli sovitettu. Aivan huikea kokemus. Aina ei tarvitse olla paljoa rekvisiittaa lavalla.

Oli ihmeellistä ja niin kummallista kuin ihminen voi ollakaan. Hieno!

Näyttämöllä oli hyvä työryhmä monimutkaista maailmaamme ilmentämässä.

Pörsänmäen Nuorisoseuran alajaostona toimiva Sujo osoitti, millainen voima on innostuneessa työryhmässä. Joku yleisöstä tokaisikin ”Tämä oli parasta Sujoa tähän mennessä”. Taitavat näyttelijät osoittivat, että he taipuvat rooliin kuin rooliin.

 Merkitsevää esityksessä on irrottelu ja tunnelma. Prologissa soi kotikutoisten instrumenttie likitulkoon skiffle-vaikutelma. Ilmeet ja puhetyylin aksentti hipaisevat pohjoissavolaisen Moliéren tapakomediaa.

 Sujon hahmot karrikoivat ja pukeutuvat ovelasti. Omaa lajiaan he ovat totta: muistuttavat muinoin näytelleiden narrien sisaruksia.

 Topi Marinin ohjauksessa vakuuttaa sävy ja antaumus. On kuin seitsemän inhimillisen värisävyläiskän valöörit levenisivät ja henkilönyanssit tarttuisivat maaliksi yleisöön. Esityspaikan tasot ja rakenteet tehostavat läsnä olevuutta.

Esityksen suola on ehdottomasti sen taidokas musiikillinen ilmaisu.

Ohjaaja Topi Marin on tehnyt näyttelijöidensä Milja Mehtosen ja Ville-Markus Laitisen kanssa millintarkkaa ja kuitenkin ilmavaa työtä. Näytelmä vaatii molemmilta näyttelijöiltä jatkuvaa lavalla oloa, suurten tunteiden tulkitsemista ja niiden välittämistä katsomoon. Siinä molemmat näyttelijät onnistuvat vakuuttavasti.

Vaikuttava esitys, herätti monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Hienosti tehty kokonaisuus. Toivottavasti jatkossakin saamme nähdä tältä työryhmältä uusia teoksia.